Lähtökohdat kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun lain mukaan isännöintikartellissa ovat seuraavat:

1. Kartellin oletetaan aiheuttaneen vahinkoa, jollei rikkomiseen syyllistynyt muuta näytä.
2. Vahingonkorvausta määrätessään tuomioistuin voi pyytää Kilpailu- ja kuluttajavirastoa lausumaan vahingon määrän määräytymisperusteista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto antaa lausunnon harkintansa mukaan.
3. Kilpailuoikeutta yhteisellä toiminnallaan rikkoneet elinkeinonharjoittajat ovat yhteisvastuussa rikkomisen aiheuttamasta vahingosta, ellei toisin ole säädetty.
4. Lain mukainen oikeus vahingonkorvaukseen vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä, kun vahinkoa kärsinyt on saanut tietää tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta sekä vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.
5. Jos kilpailuviranomainen on aloittanut rikkomuksen tutkinnan tai muun rikkomusta koskevan menettelyn, vanhentumisajan kuluminen keskeytyy siihen asti, kunnes on kulunut vuosi lainvoimaisesta ratkaisusta tai siitä, kun asian käsittely on muuten päättynyt.
6. Oikeus vahingonkorvaukseen ei kuitenkaan ole vanhentunut, jos korvauskanne nostetaan kymmenen vuoden kuluessa päivästä, jona rikkominen tapahtui tai jatkettu rikkominen päättyi; taikka yhden vuoden kuluessa päivästä, jona asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai sen käsittely on muuten päättynyt.

Vahingon määrän osoittamisen haasteet

Hintakartelleissa vahingon määrän todistaminen on käytännössä muodostunut varsin haastavaksi tehtäväksi. Osittain tämä johtuu osapuolten välisestä epäsuhdasta.

Tarkoitan tällä sitä, että jos kartellissa on ollut isoja yhtiöitä ja vahingonkärsijöinä puolestaan yksityisiä henkilöitä tai pieniä taloyhtiöitä, ei vahingonkärsijöillä (taloyhtiön osakkailla viime kädessä) ole käytännössä taloudellisia resursseja todisteiden keräämiseen.

Kartelliyhtiöillä sen sijaan saattaa olla resursseja investoida miljoonia asiantuntijalausuntoihin ja tutkimuksiin, joilla tilanne saadaan näyttämään sille, että kartelli olisi vastoin tavoitettaan tilastollisesti jopa laskenut hintoja.

Isännöintikartelliin osallistuneilla yhtiöillä on myös yhteinen intressi välttyä maksamasta vahingonkorvauksia.

Esimerkiksi puukartellissa oli kyse Stora Enson, Metsäliiton ja UPM-Kymmenen hintakartellista vuosina 1997–2004 ja sen tarkoitus oli pitää raakapuun hinta alhaalla. UPM ei joutunut maksamaan miljoonasakkoja, koska se käräytti itsensä ja muut kartellikumppaninsa vuonna 2004. Puukartellia käsiteltiin KKO:ssa vielä vuonna 2019 ja se päättyi lopulta metsäyhtiöiden voittoon, koska vahingon määrää oli hyvin hankala osoittaa. Puukartellissa väitettiin vahingon olleen enimmillään noin 25 %.

Miten osoitetaan aiheutunut taloudellinen vahinko

Ensinnäkin, isännöintikartellissa vahingon määrän laskeminen saattaa olla yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi puukartellissa, koska puukartellissa oli käytännössä kaikki suuret metsäyhtiöt. Isännöintikartellissa tilanne on toinen.

KKV:n mukaan Isännöintiliiton myötävaikutuksella on pyritty nostamaan isännöintipalkkioita. Lähtökohtaisesti muilla kuin Isännöintiliiton jäsenyrityksillä ja kartelliin osallistuneilla isännöintiyhtiöillä pitäisi isännöintiveloitusten olla kehittynyt eri tavalla.

Voidaanko ajatella, että kartelliyhtiöt ovat nostaneet hintojaan huomattavasti nopeammin ja samoilla perusteilla sekä eri tahdissa kuin muut isännöitsijät? Tämä olisi yksi vahva indikaattori siitä, että kartelli on vaikuttanut hintoihin tietyn määrän verran.

Toiseksi, vahingon määrää on helpompaa arvioida kun tiedetään hintataso niissä taloyhtiöissä, jotka ovat ostaneet isännöintipalveluja muilta kuin kartelliyhtiöiltä tai muilta kuin Isännöintiliiton jäsentoimistoilta.

Tarvitaan vain vertailukelpoista tietoa ja sitähän taloyhtiöiltä varmasti löytyy, eikä sen esittäminenkään maksa mitään.

Nyt on oikea aika alkaa kerätä todistelua hintojen nousun aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Taloyhtiöiden on syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Paljonko hinnat ovat nousseet?

Toistaiseksi asia on niin tuore, vaikka sitä on tutkittu jo vuodesta 2017, ettei meillä ole esittää taloyhtiöille ja osakkaille edes arvioita kartellin aiheuttaman vahingon suuruudesta.

KKV:n esityksen mukaan vaikuttaa olevan päivän selvää, että hintatasoa on nostettu lain vastaisesti. Kartellit nostavat hintoja tutkimusten mukaan yleensä noin 10 – 30 %.

Aika näyttää sen, miten kartelliyhtiöiden liikevaihto ja liiketulos muuttuu ja miten se on jo muuttunut kartellin päättymisen jälkeen.

Palautuuko luottamus enää Isännöintiliittoon ja kartelliyhtiöihin?

Luottamus pitää ansaita takaisin ja tässä avainasemassa ovat ne sadat ammattitaitoiset isännöitsijät, jotka ovat olleet työlleen omistautuneita siitäkin huolimatta, että ovat olleet työsuhteessa kartelliyhtiöihin.

Pidän mahdollisena myös sitä, että kaikkien isännöintitoimistojen päättäjät isännöitsijöistä puhumattakaan eivät ole edes ymmärtäneet olleensa mukana lainvastaisessa kartellissa kuin vasta jälkeenpäin. Se ei kuitenkaan vapauta näitä yrityksiä vahingonkorvausvastuusta.