Kilpailevan toiminnan kielto ja kilpailukieltosopimus

Kilpailevan toiminnan kielto 

Työntekijän velvollisuuksista säädetään työsopimuslain 3. luvussa. Työntekijän on yleisten velvollisuuksiensa mukaan tehtävä työnsä huolellisesti ja noudattaen työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuudella vaadittavan menettelyn kanssa.  

Kilpailevan toiminnan kiellon (Työsopimuslaki, 3 luku, 3 §) mukaan “työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.” Myös tällaisen toiminnan valmisteleminen työsuhteen aikana on kiellettyä.  

Kilpailevan toiminnan kielto koskee siis niin työsuhteessa tehtävää työtä kuin omaa yritystoimintaa. Ollakseen kiellettyä, kilpailevan toiminnan tulee kuitenkin ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa ja sen on oltava hyvän tavan vastaista. Kilpailevan toiminnan kielto on voimassa suoraan lain nojalla työsuhteen aikana, eli täten myös lomautuksen aikana sekä irtisanomisaikana. 

Täysin toisella toimialalla tai työtehtävissä työskentely ei yleensä vahingoita työnantajaa. Myöskään kaikki samalla toimialalla tehtävä työ ei vahingoita työnantajaa. Ihmisellä on perustuslaillinen oikeus ansaita elantonsa valitsemassaan työssä. Täten esimerkiksi keikkatyötä tekevällä lähihoitajalla on lähtökohtaisesti oikeus työskennellä useammalla työnantajalla samaan aikaan. Niin ikään vaikkapa sähkömiehellä on lähtökohtaisesti oikeus ottaa lomautuksen ajaksi vastaan työtä kilpailevasta yrityksestä. Kilpailevan toiminnan kielto ei siis voi rajoittaa tarpeettomasti oman ammatin harjoittamista. 

Erilaiseksi tilanne muuttuu silloin, jos työnantaja tarjoaa työntekijälle esimerkiksi jonkinlaista erityiskoulutusta tai –osaamista, jota työntekijä voisi viedä mukanaan kilpailijalle. Kilpailevaa toimintaa arvioidessa merkitystä on myös sillä, kuinka korkeassa asemassa työntekijä yrityksessä on ja kuinka kapea-alainen hänen osaamisensa tai työtehtävänsä on. Kilpailevan toiminnan arvioiminen on siis aina tapauskohtaista. 

Esimerkiksi tapauksessa TT:2014-114:  

Hitsaus- ja varastotöitä tehnyt työntekijä oli mennyt lomautusaikana töihin työnantajansa kanssa samalla toimialalla toimivan yrityksen palvelukseen. 

Tuomiossa katsottiin, ettei kiellettynä kilpailutekona voitu pitää yksinään sitä, että työntekijä oli lomautusaikana käyttänyt ammattitaitoaan työskentelemällä toisen yrityksen palveluksessa. Työntekijällä ei ollut näytetty olevan sellaista ammatillista erityisosaamista, jota ei olisi ollut kenelläkään muulla yhtiön työntekijällä. Työntekijän ei myöskään ollut näytetty hyödyntäneen työnantajansa liike- tai ammattisalaisuuksia toisen yrityksen palveluksessa. Merkitystä asiassa annettiin myös sille, ettei työntekijä ollut johtavassa tai muuten erityisessä asemassa sekä sille, ettei hänen toiminnastaan ollut käytännössä aiheutunut vahinkoa työnantajalle. 

Näissä olosuhteissa työntekijän työsopimuksen päättämiseen ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa perustetta. 

Kilpailevasta toiminnasta voidaan aina sopia työnantajan ja työntekijän välillä. Jos työnantaja palkatessaan työntekijän tietää tämän suorittamasta kilpailevasta toiminnasta, katsotaan työnantajan lähtökohtaisesti hyväksyvän tällaisen toiminnan. Työnantaja, joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää olevan kilpailevan toiminnan kiellon perusteella estynyt ryhtymästä hänelle työhön, vastaa työntekijän kanssa yhteisvastuullisesti aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta. 

Kilpailukieltosopimus 

Kun kilpailevan toiminnan kieltoa sovelletaan suoraan lain perusteella, on kilpailukieltosopimus työnantajan ja työntekijän välillä solmittu erillinen sopimus. Vaikka Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus, säädetään kilpailukieltosopimuksen reunaehdoista Työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä. 

Kilpailukieltosopimuksen tarkoituksena on rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa aiemman työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa. Lisäksi kilpailukieltosopimus rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa tällaista toimintaa myös omaan lukuunsa (yritystoiminta).  

Kilpailukieltosopimus voidaan tehdä ennen työsuhteen alkua tai sen aikana. Sen saa tehdä vain työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä. Perusteen painavuutta arvioitaessa otetaan huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon työntekijän asema ja tehtävät sekä muut vastaavat seikat. 

Kilpailukieltosopimus voidaan sopia enintään yhden vuoden ajaksi työsuhteen päättymisestä. Työnantajan on maksettava työntekijälle rajoitusajalta korvaus: enintään 6 kk rajoitusajalta korvaus on 40 % työntekijän palkkaa vastaava summa, yli 6 kk rajoitusajalta korvaus on 60 % työntekijän palkkaa vastaava summa. Lähtökohtaisesti korvaus maksetaan rajoitusaikana työsuhteessa noudatetuin palkanmaksukausin, ellei toisin sovita. Kilpailukieltosopimuksen keston ja sopimussakon enimmäismäärän rajoitukset eivät koske työntekijää, jonka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa. 

Sopimuksen rikkomista seuraa usein työntekijän vahingonkorvausvelvollisuus. Vahingonkorvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1§:n perusteella, jonka mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö velvollisuuksiaan tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava työnantajalle aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain mukaan. Vahingonkorvauksen määrää ei ole rajoitettu, vaan se määräytyy tosiasiallisen vahingon ja työntekijän tuottamuksen asteen perusteella. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa. Mikäli sopimuksessa on määrätty sopimussakko, ei vahingonkorvausta voida erikseen vaatia. 

Työnantaja voi irtisanoa kilpailukieltosopimuksen noudattamalla irtisanomisaikaa. Irtisanomisaika on vähintään 1/3 rajoitusajan pituudesta, mutta kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Irtisanomisoikeutta ei ole sen jälkeen, jos työntekijä on päättänyt työsopimuksen. 

Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä. Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin, kuin se on tehty vastoin Työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä säädettyä. Muilta osin sopimusta voidaan sovitella oikeustoimilain mukaisesti.