Juristi vastaa: missä menee laillisen ja laittoman raja kuvaamisessa ja kuuntelussa?

Salakatselu ja salakuuntelu on määritelty rikoslain 24. luvussa, jossa säädetään yleisimminkin, mikä on laitonta yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista. Yleensä puhutaan salakuvaamisesta, mutta salakuvaaminen sisältyy rikoslain salakatselua koskevaan pykälään.

Lakia on helppo lukea, mutta sen tulkitseminen oikein edellyttää joskus juristin koulutusta.

Rikoslain mukaan salakuuntelu tarkoittaa ilman lupaa eli oikeudettomasti tapahtuvaa teknisellä laitteella tehtävää kuuntelua tai tallentamista. Yleensä laittomasti tallennetaan yksityiselämään liittyviä ääniä. Olennaista on havaita, että ollakseen laitonta, kuunneltavan keskustelun on tapahduttava tai äänen synnyttävä kotirauhan suojaamassa paikassa.

Laitonta voi olla myös muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa kuunnella tai kuvata, jos keskustelua ei ole tarkoitettu toisen ulkopuolisen henkilön tietoon, eikä henkilöllä ole syytä olettaa ulkopuolisen henkilön esimerkiksi kuuntelevan puhettaan.

Ollakseen kiellettyä kuvaamisen tuloksena ei tarvitse syntyä kuvaa, vaan kuvaamista voi olla kaikkien sellaisten tekniikoiden käyttäminen, joilla yksityisyyden suojaa nauttivan informaatiota tallennetaan tai siirretään tallennettavaksi siten, että tallenne voidaan myöhemmin muuttaa katseltavaan tai kuunneltavaan muotoon. Tallennetta ei tarvitse kuunnella tai katsoa, jotta kyse olisi rikoksesta vaan pelkkä tallentaminen riittää. Asiaa ei muuta se, vaikka heti tallentamisen jälkeen hävittäisi tallenteen.

Rajanvetoa

Laissa määritellään rikolliseksi sellainen toiminta, joka suuntautuu yksityiselämään ja kotirauhan piiriin taikka tapahtuu wc:ssä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa ja kohdistuu siellä olevaan henkilöön.

Salakatselua voi olla myös muussa yleisöltä suljetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevan henkilön katselu ja kuvaaminen tämän yksityisyyttä loukaten. Tällaisia muita kiellettyjä paikkoja ovat virastot, liikehuoneistot, toimistot, kokoustilat ja neuvotteluhuoneet tai tällaisten tilojen aidatut ulkoalueet.

Vaikka yritänkin tässä artikkelissa avata lainvastaista toimintaa ymmärrettävämpään muotoon, on rikosten määrittely lailla aina abstraktia. Pykälät eivät esimerkiksi kiellä suoraan kadulta tapahtuvaa kännykällä kuvaamista kerrostalon rappukäytävään, jossa tunnistettavat henkilöt halailevat, vaikka siinäkin kyse on salakatselusta.

Oikeudettomuus

Oikeudettomuus pitää käsitteenä ymmärtää, jotta pystymme vetämään rajan laittoman ja laillisen katselun, kuuntelen ja kuvaamisen välille. Oikeudettomuus tarkoittaa jotain sellaista, mihin ei ole lupaa eikä oikeutta. Oikeudeton teko voi kestää muutaman sekunnin tai se voi kestää viikkoja.

Oikeudetonta tallentamista ei ole kotirauhan suojaamassa paikassa oikeudettomasti oleskelevan tarkkailu. Vastaava periaate toimii myös salakuuntelussa. Henkilö, joka tunkeutuu esimerkiksi kotirauhan suojaamaan paikkaan ilman lupaa, ei voi oikeudettoman oleskelunsa aikana saada samaa suojaa kuin hyväksyttävästä syystä paikalla olleet. Tunkeutujan on syytä varautua mahdolliseen tarkkailuun, eikä hänen tarkkailemisensa olisi oikeudetonta. Näin ollen piilotetun kameran käyttö on mahdollista esimerkiksi omakotitalon tai suljetun toimiston sisäänkäynnin valvomiseksi. Pelkän tyhjän tilan kuvaaminen on sallittua.

Katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei ole oikeutettua sillä perusteella, että tallennettaisiin vain se, mikä omin silminkin olisi muutoinkin nähtävissä.

Mitä ei saa kuvata?

Salakatselun kohteena pitää olla ihminen. Eläinten, esineiden, rakennusten tai muun ympäristön kuvaaminen ei ole salakatseluna rangaistavaa. Kuvaajan pitää kuitenkin varmistua siitä, että ne lainkohdan suojaamalla alueella oleskelevat henkilöt, jotka voivat joutua kuvaan ja olla siitä tunnistettavissa, suostuvat kuvaamiseen. Suostumuksen puuttuminen tekee kuvaamisesta oikeudetonta eli rikoksen. Sillä ei ole merkitystä, tarkkaillaanko henkilöä teknisellä laitteella lainkohdassa määritellystä paikasta vai sen ulkopuolelta ja missä tarkkailulaitteistoa pidetään.

Suojaamisintressi paikan osalta perustuu siihen, että paikassa harjoitetaan intiimejä, yksityisyyteen kuuluvia toimia. Seksin kuvaaminen ilman lupaa on tällaisessa paikassa aina laitonta. Lailla on haluttu ilmaista, että kysymykseen voi tulla myös huonetta pienempi koppi tai muu katseilta suojattu paikka. Esimerkiksi ravintoloiden käymälät ja vaatetusmyymälöiden sovituskopit saisivat lainkohdassa tarkoitettua suojaa. Salakatselun kohteena voisivat kuitenkin tulla kyseeseen myös ”muut vastaavat paikat”. Tällaisia muita paikkoja olisivat esimerkiksi suihkuhuoneet ja saunat.

Näissä paikoissa oleskeleva voi olettaa, että hän on suojassa ulkopuolisten katseilta tai ainakin kuvaamiselta. Ihmisten käyttäytymisen tarkkailu käymälöissä ja vastaavissa tiloissa koetaan yleensä selvästi loukkaavaksi, eivätkä ihmiset yleensä voi sellaisissa paikoissa riittävästi suojautua tarkkailulta silloinkaan, kun se tapahtuu avoimesti. Tätä analogiaa noudattamalla voi maalaisjärjellä päätellä, missä saa kuvata ja kuunnella syyllistymättä rikokseen.

Jokin muu rikos?

Salakatselu voi olla jokin muukin rikos. Eräässä tapauksessa helsinkiläismies oli kuvannut 15-vuotiasta asianomistaja B:tä tämän peseytyessä suihkussa. Menettelyn ei katsottu hovioikeudessa täyttäneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä tai salakatselua vaan miehen syyksi luettiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.

Sama helsinkiläismies oli salaa kuvannut myös alastomana nukkumassa ollutta täysi-ikäistä naisystäväänsä makuuhuoneessa. Tässä teossa miehen luonnollisesti katsottiin syyllistyneen naisystävänsä salakatseluun.

Myös seuraava oikeustapaus on mielenkiintoinen. Espoossa mies oli ottanut valokuvia ja videotallenteen kotonaan päihtymyksen vuoksi tiedottomassa tilassa olleesta puolisostaan, sekä esittänyt kuvat kirjallisina todisteina lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeneessa oikeudenkäynnissä. Mies vetosi käräjäoikeudessa lapsiasiassa puolisonsa päihteiden ongelmakäyttöön. Oliko tässä kyse salakuvaamisesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä?

On selvää, että toisen vanhemman päihteiden ongelmakäyttö kuuluu seikkoihin, joihin lasten asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on tarpeen voida vedota oikeudessa. Jokaisella on oikeus siihen, että tuomioistuin ottaa sen huomioon arvioidessaan lasten etua. Kuvaaminen tällaisella perusteella ei ole oikeudetonta, eikä kyse ollut salakatselusta, vaikka se tapahtuisi makuuhuoneessa.

Riistakameroiden ja muiden tarkkailuun tarvittavien laitteiden osalta asia on selvä. Jos riistakamerat on asennettu naapurin kiinteistölle ja kameran asentajan on täytynyt tietää niiden olleen suunnattuna naapurin kotirauhan suojaamaan paikkaan, syyllistyy kameran asentaja salakatseluun. Edes omalla mökillä tai omassa asunnossa ei saa katsella tai kuvata siellä oleskelevia ihmisiä ja heidän vieraitaan.

Eräässä tapauksessa mies tuli töistä kotiin. Hänen naisystävänsä oli kotona etätöissä, eikä kuullut miehen tuloa. Mies sen sijaan kuuli eteiseen kun nainen keskusteli hiljaisella äänellä jonkun toisen kanssa puhelimessa. Mies halusi tietää, kenen kanssa nainen puhuu ja nauhoitti salaa keskustelun. Lienee jo selvää, että kyse oli laittomasta tallentamisesta eli salakuuntelusta.

Rangaistus ja kärsimyskorvaus

Salakuuntelusta ja salakatselusta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Yhdestä salakatselusta voi siis saada enintään yhden vuoden vankeutta. Lain mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena. Salakuuntelusta tai salakatselusta ei siis joudu Suomessa vankilaan, vaan tuomio on ehdollinen, jos tekijällä ei ole aiempaa rikostaustaa.

Edes kymmenien seksikumppaniensa salakatselusta aikanaan tuomitun juontajan rangaistus ei ollut ehdotonta vankeutta. Käräjäoikeus tuomitsi hänet vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen seksikumppaniensa kuvaamisesta, videoiden levittämisestä ja kunnianloukkauksesta. Syyttäjä ja minä muutaman asianomistajan avustajana vaadimme jutussa aikanaan kovempaa tuomiota ja suurempia korvauksia. Tuomio pysyi käytännössä ennallaan hovioikeudessakin, vaikka perusteet tuomion pituuden mittaamiselle muuttuivat. Korkeimmassa oikeudessa asiaa ei edes tutkittu.

Rangaistukset voivat uhrista tuntua lieville, koska intiimin salaa kuvaamisen tai vakavan yksityisyyden loukkaamisen uhriksi joutuminen saa uhreissa aikaan vastaavaa ahdistusta ja kärsimystä kuin seksuaalirikosten uhreissa.

Kärsimyskorvausten määrät jäävät mataliksi. Tunnetun juontajan tapauksen uhreille maksettiin suomalaisittain poikkeuksellisen suuret korvaukset kun yksittäisen salakatselun uhri sai parin tuhannen euron korvaukset. Yleensä salakuuntelusta ja salakatselusta on tuomittu vain muutaman sadan euron tai enintään 1 500 euron korvaukset.

Juontajan tapauksessa yhdelle avustamalleni uhrille tosin tuomittiin noin 10 000 euron korvaukset. Mediassa esitettiin aikanaan väärääkin tietoa korvauksista, koska hänen kohdalla kyse oli useista rikoksista eli salakatseluista ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

Tilanne on edelleen sama: salakatselusta ei ole koskaan tuomittu ehdottomia vankeusrangaistuksia eikä uhreille määrätä kovin suuria korvauksia.

Lopuksi

Ymmärtääksemme mikä on kiellettyä, pitää muistaa, että katselun kohteena on oltava ihminen. Toiseksi, ihmisen pitää olla kotirauhan suojaamassa paikassa tai ainakin katselun pitää tapahtua yksityisyyttä loukaten. Kolmanneksi katselun pitää olla oikeudetonta eli sen pitää tapahtua ilman lupaa.

Jos et ole varma mikä on sallittua, älä katsele, kuuntele tai kuvaa toista ilman lupaa.

Markus Talvio
Toimitusjohtaja, OTM
LL luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Jurinet Oy Lakiasiaintoimisto

! Artikkeli on julkaistu alun perin Rikosuhripäivystyksen sivuilla osoitteessa https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/muita-rikoksia/salakuvaaminen-ja-salakuuntelu