Raiskaus ja prosessitotuus, väärä ilmianto
Raiskauksissa ja lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa tulee silloin tällöin arvioitavaksi, onko asianomistaja (uhri) tai joku muu tehnyt perättömän eli väärän ilmiannon.
Tämä on raiskausrikosten osalta tärkeä kysymys.
RIKOSLAIN MUKAAN se, joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yleisimmin kysymys perättömästä raiskausväitteestä nousee esille siinä vaiheessa, kun poliisi toteaa, ettei raiskausta ole tapahtunut tai syyttäjä tekee päätöksen, ettei syytettä nosteta. Tällöin asia ei vielä ole ”julkinen”.
JOSKUS OSAPUOLET ovat myös siinä tilanteessa, että tuomioistuin on hylännyt syytteen tuomiolla.
Useimmiten rikosepäily ei perättömissä ilmoituksissa edes etene tuomioistuinkäsittelyyn saakka, mutta poikkeuksiakin on.
Minulla oli esitutkinnassa tapaus, jossa hovioikeus hylkäsi syytteen raiskauksesta. Sen jälkeen päämies teki rikosilmoituksen perättömästä ilmiannosta.
Päämies menetti syytösten vuoksi työpaikkansa ja hänen parisuhteensa päättyi, ja paikkakunnalla hänet muistetaan edelleen raiskaajana, joten hän joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Pitäisikö perättömästi toista syyttävän henkilön joutua rikosvastuuseen perättömästä ilmoituksesta? Kyllä. Olennaista on, että uhrin ei kuitenkaan tarvitse pelätä rikosilmoituksen tekemistä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Perättömän ilmiannon osalta näyttöä tahallisuudesta on yleensä erittäin vaikea löytää. Kyse on siis siitä, miten todetaan, että kyse on perättömästä väitteestä, joka on tahallaan esitetty.
Ajatellaanpa, että yksityisasunnossa paikalla on ollut vain kaksi henkilöä. Toinen heistä väittää tulleensa raiskatuksi ja toinen kiistää kaiken. Miten rikosasian käsittely tulisi päättymään tuomioistuimessa?
Suurella todennäköisyydellä syyte raiskauksesta hylättäisiin, jos muuta näyttöä asianomistajan kertomuksen lisäksi ei ole.
Tuomioistuin ottaa tällöin kantaa ainoastaan siihen, onko näyttöä esitetty riittävästi tuomitsemiseen. Jos ei ole, syyte hylätään. Kyse on ns. prosessitotuudesta. Prosessitotuus on tuomioistuimen lakiin perustuva johtopäätös.
Tästä seuraa, että tuomioistuin on todennut ”raiskaajaksi” väitetyn henkilön syyttömäksi.
Tästä ei voi vielä vetää johtopäätöstä siitä, onko rikosilmoitus ollut alkujaan oikeudellisesti väärä ilmianto.
VÄÄRÄN ILMIANNON tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, jos voidaan osoittaa, etteivät osapuolet ole olleet samassa paikassa väitettynä tekoaikana ja molemmat tietävät tämän. Kuitenkin toinen syyttää toista raiskauksesta.
Vanhan rikoslain mukaan syyllistyi raiskaukseen, jos pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa. Raiskauksesta tuomittiin myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Nykyään rikoslakisääntely on muuttunut tältä osin vuodesta 2016, jolloin tämä artikkeli ensimmäisen kerran julkaistiin Amulehdessä. Nykyään raiskaus on määritelty seuraavalla tavalla rikoslain 20 luvussa:
Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos:
1) hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti;
2) hänet on pakotettu sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella; tai
3) hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuutensa, sairautensa, vammaisuutensa, pelkotilansa, voimakkaan päihtymistilansa, heikentyneen tajunnantilansa, tilanteen äkillisyyden, erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi.
Yritys on rangaistava.
Raiskaus on aina törkeä rikos, mutta oikeudellisesti raiskaus on törkeä vain, jos seksuaalisessa kajoamisessa
1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa,
2) rikoksentekijöiden lukumäärän tai muun syyn vuoksi rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi
ja seksuaalinen kajoaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
RIKOSILMOITUS seksuaalirikoksissa ja erityisesti raiskauksissa tulisi jättää tekemättä vain, jos ”uhri” itse tietää, ettei rikosta oikeasti ole tapahtunut.
Jos rikos on tapahtunut uhrin oman näkemyksen mukaan, pitää poliisin antaa aina selvittää asia esitutkinnassa.
Perättömät ilmiannot lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa liittyvät valitettavan usein avioerotilanteisiin, joissa riidellään lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta.
PERÄTTÖMISTÄ raiskausväitteistä on ilman muuta aina rangaistava. Tämä ei tarkoita sitä, että uhrin tulisi pelätä rikosilmoituksen tekemistä, kuten olen yllä selvittänyt. Poliisi tutkii kaikki raiskausväitteet ja suhtautuu kokemukseni mukaan erittäin vakavasti ja ammattimaisesti uhrin kertomukseen ja uhriin.
Tukea ja neuvoja saa myös Rikosuhripäivystyksestä ja tietenkin meiltä seksuaalirikoksia pitkään hoitaneilta juristeilta.
TIESITKÖ? Seksuaalirikoksen uhrilla on oikeus tuloistaan riippumatta saada avustaja esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin.
Jokaisen seksuaalirikoksen uhrin tulisikin käyttää hyväksi tätä lainsäätäjän tarjoamaa mahdollisuutta lakimiesapuun alusta saakka.
MARKUS TALVIO
Kirjoittaja on paljon seksuaalirikoksia hoitanut juristi. Hän on mukana Rikosuhripäivystyksen toiminnassa Pirkanmaalla ja Uudellamaalla.
Linkki alkuperäiseen tekstiin: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007553129.html