Milloin nettikiusaaminen on rikos
Somessa nälvitään ja nimitellään ihmisiä huoriksi tai valehtelijoiksi, kommenttikentissä haukutaan ja uhataan toista raiskaamisella ja tappamisella. Ylipäätään halutaan tietoisesti trollata toisia ja lisätä vastakkainasettelua.
Trollaamisella tarkoitan tässä jutussa viestintää ja trollilla henkilöä, jonka ensisijainen tarkoitus on lähinnä vain ärsyttää muita ihmisiä ja aiheuttaa ristiriitoja viestinnällään, eli provosoida muita ja saada samalla lisää seuraajia itselleen.
Milloin nälviminen, toisen haukkuminen, trollaaminen ja kiusaaminen netissä on rikos? Onko kyse kunnianloukkauksesta vai jostakin muusta ihan uudesta rikostyypistä? Onko rikoslakimme ajan tasalla, onko poliisilla ja meillä juristeilla keinoja puuttua tilanteeseen, kun uhri pyytää apua? Käyn kysymyksiä kahden esimerkkitapauksen, urheilija A:n ja toimittaja B:n avulla.
Kynnys rikoksen täyttymiselle nettikiusaamisessa on meidän tavallisten ihmisten kohdalla matalammalla kuin A:lla ja B:llä julkisuuden henkilöinä.
Tapaukset urheilija ”A” ja toimittaja ”B”
Esimerkissä urheilija A:lla on sosiaalisen median kanavissa 280 000 seuraajaa. A on vuosien aikana ollut esillä eri medioissa pääasiassa ammattiinsa eli urheiluun liittyvien asioiden vuoksi.
Toimittaja B:llä on sosiaalisen median kanavissa 90 000 seuraajaa. B esiintyy radiossa ja eri medioissa ammatikseen. Molemmat ovat antaneet haastatteluja iltapäivälehdille. A:ta ja B:tä voidaan pitää julkisuuden henkilöinä.
A:lle on aiheutunut yhden trollin arvostelun, haukkumisen ja kiusaamisen seurauksena merkittävää tilapäistä haittaa ja kärsimystä. A on joutunut hakeutumaan psykiatrian poliklinikalle hakemaan apua ahdistukseen ja masennukseen, joka on seurausta vuosia kestäneestä trollaamisesta. B:lle on aiheutunut kiusaamisen seurauksena merkittävää tilapäistä haittaa ja kärsimystä ja hänellä on diagnosoitu akuutti stressireaktio.
Trollaaminen on vaikuttanut A:n urheilusuorituksiin ja aiheuttanut sen vuoksi taloudellista vahinkoa menetettyinä sponsoritukina. Myös B:n sponsoritulot ovat pienentyneet ja hänelle on syntynyt ansionmenetystä sairausloman vuoksi.
Kumpaakaan ei ole haukuttu eikä heidän henkeä ja terveyttä ole suoraan trollin toimesta uhattu esimerkiksi raiskaamisella tai tappamisella. Molemmat saavat kuitenkin päivittäin vihapostia ja tappouhkauksia trollauksen vuoksi, mutta eivät suoraan trollaajiltaan.
Onko tapauksissa kyse rikoksesta vai sananvapaudesta?
Arvioitaessa kunnianloukkausta pitää muun ohella tutkia, onko esitetyissä kirjoituksissa kyse valheellisesta tiedosta vai arvoarvostelmasta. Arvoarvostelman käsitettä on tulkittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä laajentavasti. Kirjoituksia ei voi irrottaa yksittäisinä lauseina niihin kuuluvasta laajemmasta kontekstista, vaan niitä on tarkasteltava kokonaisuutena ja kulloisessakin asiayhteydessään. Arviota tehdessä merkitystä annetaan sille, onko trollaaja esittänyt tosiasiaväitteitä vai omia näkemyksiään sananvapauden puitteissa.
Rikoslain mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
A:n tapauksessa asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Myöskään B:n tapauksessa trollaajan ei katsottu toimineen rikollisella tavalla, vaikka molempien osalta kyse oli epäasiallisesta ja sinänsä tuomittavasta toiminnasta.
Onko kyse jostain muusta rikoksesta kuin kunnianloukkauksesta?
Meillä on melko vähän kokemusta siitä, milloin sosiaalisen median välityksellä tapahtunut trollaaminen ja kiusaaminen katsottaisiin vainoamiseksi tai pahoinpitelyksi. Kunnianloukkaukset ovat yleisempiä. Milloin laajalle leviävä trollaaminen, arvostelu ja panettelu ylittää sallittavuuden rajat ja täyttää jonkin toisen rikoksen tunnusmerkistön? Kuinka poliisin saisi tutkimaan mahdollista rikosta?
A:n ja B:n tapauksessa soveltuvia muita rikoksia voisivat olla esimerkiksi pahoinpitely (RL 21:5 §), vainoaminen (RL 25:7a §) tai vammantuottamus (RL 21:10 §). Miten pahoinpitely, vainoaminen tai vammantuottamus voisi tulla kyseeseen? Käyn seuraavaksi hyvin lyhyesti läpi problematiikkaa pahoinpitelyn ja vainoamisen osalta.
Pahoinpitely ja henkinen väkivalta
Pahoinpitely on rikoslaissa määritelty seuraavasti. Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Trollien toiminta A:n ja B:n tapauksessa on mielestäni ollut luonteeltaan henkistä väkivaltaa eli psyykkistä pahoinpitelyä, koska trollien toiminta on aiheuttanut uhreille vahinkoa ja kärsimystä.
Henkinen väkivalta pahoinpitelytekona tulee Suomessa rangaistavaksi harvoin. Rankaisemattomuus antaa yhteiskuntaan väärän viestin. Viestitään, että se olisi sallittua, koska siitä ei saa rangaistusta. Kiinnijäämisen pelon puuttuminen ei tee psyykkisestä väkivallasta sallittua.
On selvää, että terveyden vahingoittaminen psyykkisellä väkivallalla on rangaistavaa. Juuri tästä on A:n ja B:n tapauksessa kysymys. Digitaalinen väkivalta ja häirintä voivat ilmetä esimerkiksi verkossa tapahtuvana nimittelynä, jatkuvana trollaamisena, nolaamisena ja vainoamisena.
Rikoslaissa ei ole määritelty psyykkisen väkivallan käsitettä. Periaatteessa mikä tahansa tahallinen ja vahingollinen vaikuttaminen toisen psyykkiseen tilaan voi täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Rikosvastuuta ei ole rajattu lähisuhteisiin eikä fyysiseen kontaktiin tai yhteydenpitoon.
Kenenkään ei tarvitse hyväksyä netissä itseensä kohdistuvaa jatkuvaa loukkaamista.
Ei edes julkisuudessa esiintyvän ammattiurheilijan tai toimittajan. Kyse voi olla myös lievästä pahoinpitelystä, josta selviää sakoilla. Uhrilla on ”aina” oikeus vahingonkorvauksiin.
Vainoaminen ja nettikiusaaminen
Psyykkinen väkivalta liittyy läheisesti myös vainoamisen rikostunnusmerkistöön. Vainoaminen on rikoslaissa määritelty seuraavasti: joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Mielestäni trollaaminen on ollut A:n ja B:n vainoamista rikoslain 25:7a §:n kohdan muuten näihin rinnastettavalla tavalla mukaisesti. Rikosoikeudellisesti tulkinnanvaraisin ns. tekotapatunnusmerkki eli ”muu näihin rinnastettava tapa” on varsin avoin kriteeri ja sen tulkinta ei ole vakiintunut.
Rikoslain vainoamista koskevissa lain esitöissä (HE 19/2013 vp.) on tätä avointa muotoilua perusteltu sillä, että vainoamisen tavat ovat monentyyppisiä ja yhteydenottamisen tekniset tavat ovat alati muutoksessa muun ohella sosiaalisen media vaikutuksesta. Tunnusmerkissä paino on sanalla ”rinnastettava”, mikä viittaa toisaalta tekotapaan ja teon vakavuuteen. Olennaista on se, että kyse on osateoista muodostuva yhtenäinen pitkäkestoinen kokonaisuus, josta muodostuu kohdehenkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila ja joka muuttuu hänen elämäänsä hallitsevaksi. A:n ja B:n tapauksessa on käynyt juuri näin, vaikka heidän terveyttään ja henkeään ei olisi suoraan uhattu.
Lainsäädäntö on ajan tasalla, mutta laintulkinta voisi olla rohkeampaa. Trollien toiminnassa voisi kyse olla vainoamisesta, koska toiminta on jatkunut vuosien ajan kohdistuen säännöllisesti A:han ja B:hen aiheuttaen heille pelkoa, turvattomuutta, ahdistusta ja vahinkoa.
Esitutkinnan suorittaminen Suomessa kuuluu pääsääntöisesti poliisille. Jatkuvasta nettikiusaamisesta pitäisi rohkeammin tehdä ilmoituksia poliisille käyttäen vainoamista ja pahoinpitelyä kunnianloukkauksen sijaan. Eri rikostyyppien tunnistamisessa on vielä kehittämistä, vaikka asioissa on edistytty. Poliisin suurin ongelma on resurssit. Poliisilla ei ole aikaa tutkia kaikkia rikoksia. Eniten tästä kärsivät uhrit. Rikolliset puolestaan käyttävät tilannetta luonnollisesti hyväkseen.
Moni tienaa trollaamisella rahaa uhrien kustannuksella. Julkinen keskustelu ei ainakaan huononna uhrien asemaa, jos riski kiinnijäämisestä kasvaa.